Kaupungin ja ihmisen suhteesta

Lundén Architecturen Riitta Nieminen pohtii materiaalisen ympäristön tutkimusta.

Olen etsinyt käsitteitä tai teorioita kuvaamaan ihmisen ja materiaalisen maailman suhdetta nimenomaan silloin, kun tuo materiaalinen on kooltaan suurta. Siis esimerkiksi kaupunki. Mitkä lähestymistavat voisivat toimia työkaluina omassa työssä? Itselleni jossain määrin tutulla Human computer interaction -puolella on hiottu lähestymistapoja käytettävyyden ja käyttäjäkokemuksen nimissä, mutta niissä materiaalinen kappale on pieni ja vuorovaikutus kenties helpommin mallinnettavissa. Kuluttajatutkimukseen keskittynyt ystäväni ehdotti ratkaisuksi kysymykseeni käytäntöteoriaa, jossa kuvataan ihmisen ja materiaalisen kulttuurin yhteyksiä. Se on mainio avain, jos haluaa tutkia ihmisten kaupunkia. Silti mieltä kaihersi: löytyisipä jokin inspiroiva nimenomaan kaupunkitilaa avaava lähestymistapa. 

Alkusyksystä muistin yhtäkkiä Anja Kervanto Nevanlinnan. Luin hänen tekstejään vuosituhannen vaihteessa, kun harrastin akateemisia pyrintöjä aktiivisesti. Tilasin kaksi teosta, esseekokoelman Näköaloja kadunkulmalta (2005) ja artikkelikokoelman Muistin kaupunki (2013), jossa hänellä on artikkeli Rakennettu kaupunki muistin ja merkitysten kiinnekohtana. 

Kervanto Nevanlinna pohtii esseekokoelmassaan kadunkulmien kahtalaista luonnetta. Yhtäältä jokainen kadunkulma tarjoaa useita valintoja edetä, vaihtoehtoisia polkuja muualle kaupunkiin ja sen ulkopuolelle. Toisaalta kadunkulma tuo yhteen katuja ja ihmisiä, erilaisia tarinoita ja taustoja. Kaupunki on luonteeltaan moniaineksinen ja polveileva. Jo tämä on mielestäni hyvä avaus - kaupunkia pitää analysoida ja kehittää tämä moninaisuuden pohjalta.

Kervanto Nevanlinna siis starttaa kaupungille ominaisesta muodosta, katuverkostosta. Mikä muu kaupunkia niin tehokkaasti luonnehtisi kuin kadusto kerrostaloineen? Kadunkulmat tekevät kaupungin, tiet laajan maiseman halki tekevät maaseudun. Tämäkin on tavallaan itsestäänselvää mutta kuitenkin valaisee hyvin rakennetun ympäristön muodon merkitystä. Maaseudulle ominainen rauha onkin usein siellä asuvien tai oleskelevien motiivina. Kaupungissa taas katsellaan ihmisiä ja nautitaan vilinästä. Nämä ovat tietysti karikatyyrejä mutta osoittavat kuitenkin asian ytimeen.

Tällainen katujen muodosta liikkeelle lähteminen tuo mieleeni Georg Simmelin sosiologian, joka sekin aikoinaan inspiroi minua. Simmel purki 1800-luvun teksteissään jonkin sosiaalisen käytännön muotoa ja osui usein sen ytimeen tavalla, joka toimii tänäkin päivänä. Esimerkiksi hänen muodin analyysinsä erottautumisen ja sitä seuraavan jäljittelyn kuviona on varsin valaiseva. Kuluttajat tuottavat valinnoillaan paikkaansa kulttuurin kentällä.

Kaupungista Simmel kirjoittaa englanniksi käännetyssä artikkelissaan The Metropolis and Mental Life (2014, alkukielinen 1903). Kaupunki on jatkuvien uusien virikkeiden ympäristö, joka tuottaa erityisen ihmisen, kaupunkilaisen joka skannaa mahdollisuuksia ja kalkuloi päätöksiään eri tavalla kuin muuttumattomien olosuhteiden rauhassa elävä ihminen. Ihminen rakentaa merkityksiä tarkkailemalla havaintojen välisiä eroja, ja kaupungissa niitä riittää. Kaupungin tiivis rakenne lukuisine inhimillisine tekijöineen tuottaa nopeatempoisen miljöön, jossa älyllä on koko ajan töitä. Kaupunki siis tuottaa kaupunkilaisen, joka suhtautuu ympäristöönsä paikoin välinpitämättömästi ja etäisesti, koska koko ajan ei voi muodostaa henkilökohtaista suhdetta kaikkeen kohtaamaansa.

Myös Kervanto Nevanlinna kirjoittaa materiaalisen ympäristön tuottavan ihmisestä kaupunkilaisen. Ihminen toki muokkaa kaupunkia, mutta kaupunki yhtä lailla muokkaa ihmistä. Meidän aineellisella ympäristöllämme on siis paljon väliä, koska viime kädessä se tuottaa meidät jonkin paikan ihmisinä. Tämä jos jokin laittaa painetta suunnitteluun. 

Näistä kiehtovista ajatuksista pääsee helpostikin miettimään, millaisen ihmisen tuottaa avokonttori, valintamyymälä tai bulevardi. Olen siis löytänyt työkalun. 

#lundenarchitecture_institute